SUKU ON PAHIN

vai onko??

Parisuhteessa luodaan suhde oman kumppanin

 lisäksi myös hänen sukulaisiinsa. 

Ihanteellisessa tapauksessa puolison sukulaiset rikastavat omaa elämää,
 mutta suku voi tuottaa myös ongelmia suhteeseen. 

Ristiriitoja aiheuttavat esimerkiksi osapuolten 

erilainen suhtautuminen häiritseviin sukulaisiin.

Meillä on facebookissa salainen ryhmä,

johon kuuluu minun lisäksi 16 aivan ihanaa naista.

Ryhmässä puhumme kaikesta,

toiset enemmän avautuen, toiset vähemmän.

Viime päivinä olemme puhuneet suvuista,

sekä omista että miestemme.

On hyvin tyypillistä, että sukulaiset aiheuttavat ongelmia parisuhteeseen

ja uusiin sukulaisiin sopeutuminen tulee 

jokaiselle parisuhteessa elävälle vastaan.
Mutta kumman suvun perinteiden mukaan aletaan elämään,
vai toimitaanko molemmissa sen mukaan, 
miten siellä on aina ennenkin tehty??
Kahden perhekulttuurin ja perinteiden yhdistäminen voi olla vaikeaa, 
 eikä voida olettaa, että kahden erilaiset lähtökohdat omaavan 
ihmisen tavat ja tottumukset sulautuvat saumattomasti yhteen.  
Meillä "ongelmana" ovat olleet juhlat.
Minun suvussani kaikki on kutsuttuja
(eli jos yksi täti kutsutaan ->kaikki tädit/sedät on kutsuttuja),
kun taas mieheni suvussa ne kutsutaan, ketkä halutaan.
Monta vuotta kutsuin meidän perheen juhliin "kaikki" molempien puolelta,
kunnes pikkuhiljaa muutin asian,
koska ihmiset jättivät yksinkertaisesti tulematta.

Sanotaan, että miniän ja anopin välinen suhde on pahin.

Jos miniän ja anopin välit ovat ongelmalliset, 
syyttävä sormi osoittaa usein anoppia. 
Syy löytyy kuitenkin usein miehestä ja siitä, 
ettei hän osaa tehdä eroa lapsuudenkodin ja uuden suhteen välille.
 Sitoutuminen parisuhteeseen tarkoittaa henkistä irtautumista
 lapsuudenkodista ja äidin helmoista.

Vaikka tilanne on miehelle hankala, 
hän pystyy omalla käytöksellään ehkäisemään 
miniän ja anopin suhteen ongelmia. 
Irtaantumisprosessi ottaa oman aikansa. 
Vaikka se saattaa koetella kärsivällisyyttä, 
on hyvä muistaa, että kumppanin tuki on 
tässä prosessissa hyvin tärkeää.
HMMM-M...
Mitäs minä tähän sanoisin? ;)
Tätä en nyt lähtisi allekirjoittamaan...
Joskus kemiat eivät vaan kohtaa,
eikä siinä ole miehellä mitään tekemistä.

Sanotaan, että sukuaan ei voi valita!

Totta, mutta ihmiset, joiden kanssa on tekemisissä, voi.

Minusta on tärkeää, että oma perhe voi hyvin, 

siinä vaiheessa ei mietitä onko kyseinen henkilö kummin kälyn kaima.
Jos joku aiheuttaa jatkuvasti käytöksellään pahaa mieltä,
on parempi "päästää kyseinen ihminen menemään".

Tilanne voi ajan saatossa äityä pahasti, 
mikäli asiaa hankalien sukulaisten kanssa ei käsitellä. 
Riitatilanteet olisi tärkeää puhua selviksi.
On tietenkin olemassa ihmisiä, jotka
eivät koskaan tee mitään väärään,
vaan sysäävät riitojen syyt aina toisten kontoille.
Tällöin asioiden selvittelykään ei ehkä onnistu.

joskus kyllä pinna palaa ;)

Mikäkö minua ärsyttää sukulaisissa???
Se, että tietyt ihmiset (sukulaiset) lukevat täältä, 

mitä meillä tapahtuu ja tekevät samaa kotona kertoen, 

että mä keksin tämän.

Se, että samaiset ihmiset eivät soita meille, 

ja kysele kuulumia, vaan urkkivat täältä, mitä meille kuuluu.


Se, että he nappaavat ideoita minulta ja matkivat!
On totta, että ideoiden ottaminen blogeista on sallittua,
mutta missä menee matkimisen raja?

 Se, että synttärikutsun saaneena meille ilmoitetaan, 

että katotaan jos meillä ei ole muuta!!

Se, että jätetään tulematta synttäreille,

ja ilmoitetaan vasta synttäreiden jälkeen, 

ai niin, me ei päästä -IHANKO TOTTA?!?

Se, että Ikean matka on kummilapsen synttäreitä tärkeämmät.

Tilanne on taas tämä:

Minulla on 35 valmista luonnostekstiä bloggerissa,

joita en ole julkaissut.

Olen tullut tosi varovaiseksi, mitä julkaisen ja kerron perheestämme.
Kauan lukijoina olleet muistaa, 

että blogini oli jossain vaiheessa suljettu.

Ei ole kiva mennä kylään, 

kun tuntuu menevänsä "kopio kotiin".

Jälleen sama tilanne on kortilla :(

Mikä teitä nyppii sukulaisissa
(jotta tämä ei olisi ihan synkkä postaus)
 ja mikä niissä on ihanaa??