APUVAAA 😱

Viikko on vierähtänyt aivan uskomatonta vauhtia. Juhannus meni mökillä lämmöstä ja "töistä" nauttien. Pienen jännityksen lue JÄTTIMÄISEN PANIIKIN täällä aiheutti käärme, jollaista ei ole saaressa nähty ikinä. Meidän harmiksi olimme Mikin kanssa kattoa laittamassa, kun Elle huomasi sen varpaidensa edessä. Ja koska olimme katolla, eikä kummallakaan meistä ollut laseja, jäi laji epäselväksi. Siinä vaiheessa, kun Mikki pääsi katolta alas, ehti käärme luikerrella piiloon. Pahimpaan tietysti varauduimme, mutta järki sanoi sen olevan rantakäärme. Kyyhän ei tunnetusti ole kova uimaan... Se miten käärme on saareemme tullut, on pienoinen mysteeri. Seuraavan paniikin aiheutti se, että jos emme saa sitä tapettua nyt kesän aikana, voi pikkukäärmeet vallata saaren. 

Seuraava päivänä maalasimme Mikin kanssa pukuhuonetta, lapsien leikkiessä joko pihalla tai uidessa silmiemme alla rannassa. Lähdimme grillaamaan, ja kun palasimme omiin touhuihimme, huusi Elle, että se on täällä taas... Oliko selässä sahakuviota vai ei, jäi epäselväksi, sillä emme löytäneet sitä. Toisaalta kyyhän voi olla myös kokonaan musta, joten se siitä tunnusmerkistä.  

Tässä vaiheessa aloin huolestua Alexista, ja siitä mitä tapahtuu, jos käärme pistää häntä. Alex on todella allerginen pelkälle hyttysen pistollekkin, ja vaikka meillä on käärmepakkaus mökillä, niin siitä ei ole luultavasti apua Alexin tapauksessa. Kiitos neuvolan tutulle terveydenhoitajalle, joka sai järjestettyä Alexille Epipen reseptin. Nyt apu on hieman lähempänä, jos jotain sattuu. Päivisin tarkkailimme Mikin kanssa rantaa ja pihaa, kiersimme kolistelemassa lautakasoja, jotta käärme näyttäytyisi -mutta ei :(

Kolmantena päivänä olimme hakemassa tavaraa vastarannalta ja käskin lasten olla sen aikaa terassilla (edestakaisessa venematkassa menee muutaman minuutti, joten kauaa lapset eivät olleet yksin). Kun pääsimme takasin saareen, kuului kovaa huutoa. Aluksi luulin lasten tappelevan keskenään, mutta kun kuulin sanan käärme, sain jalat alleni. Vikkelä pikku pirulainen ehti taas piiloon ennenkun ehdin nähdä sitä. Edelleenkään emme tienneet oliko kyseessä vaarallinen kyy vai myrkytyön rantakäärme. 

Tänään, kun olimme terassilla syömässä, alkoi Sofie käyttäytyä oudosta. Se ei haukkunut, mutta se pomppi aivan kun olisi haukkunut. Niskakarvat olivat pystyssä ja käytös oli todella outoa. Mikki nousi seisomaan ja kysyi minulta, että onko se käärme. Nurmikosta näkyi vaan jokin ruskea "möykky" ja en osannut sanoa. Mikki nappasi onneksi Sofien syliin (lapset ja Sarah oli sisällä) ja menimme lähemmäksi. SE OLI KYY, iso sellainen 😱 

Minä juoksin hakemaan jotain kättä pidempää, kun Mikki seurasi kyytä ja piti Sofieta sylissä. Teimme vaihtokaupan ja PAM. Ensimmäisellä lyönnillä kyy meni ihan sekaisin (tässä vaiheessa kaikki loputkin seisoi terassilla (käärme oli parin metrin päästä terassistamme) ja toisella lyönnillä käärmeeltä lähti pää. Siinä vaiheessa pyysin lapsia katsomaan, mitä heidän tulee vastaisuudessa (toivottavasti ei enää meidän mökillä) varoa. Vanhempieni mökillä on useampi käärmeiden nousupaikka, joten itse olen nuoruudessa käärmeisiin "tottunut". Ehkä se johtuu iästä, sillä nyt kun olemme tappaneet käärmeen, olen ihan paniikissa. Katson, jopa sisällä, joka paikan käärmeiden varalta. 
 
Eläimillä taitaa olla jonkinlainen vaisto, sillä molemmat koirat kiertää käärmeen tappopaikan kaukaa. 

Ennen niin ihanan turvallinen mökkipaikka muuttui kertalaakista pelottavaksi. Enää en uskalla maata nurmikolla, en kulkea ilman kenkiä, pomppia kivillä lasten kanssa (myös ilman kenkiä).  Toivon sydämestäni, että tänä kesänä ei tule toista käärmettä vastaan, silloin tiedän sen tulleen tänne tänä kesänä eikä viime syksynä, jolloin pennuista johtuen käärmeitä saattaa olla useampi.

Mitä me teimme sille?? Heitimme sen polttotynnyriin ja pistin tulen päälle 😂 Eipä tule tämä yksilö ainakaan kiusaamaan enää

Niin ja mitä meidän pukuhuneelle kuuluu? Sisätilat on nyt maalattu katosta lattiaan ja odottelemme maalin kuivumista. Ulkoa pukuhuone on maalattu kertaalleen, joten huomenillalla jatketaan :) Itse jäin lasten kanssa mökille ja Mikki meni kotiin, sillä hänellä on asiakaskäynti aikaisin aamulla.