LÄHIPÄIVÄT, AIHEENA VALO

Viime viikolla oli tosiaan opiskelun lähipäivät :)

Muutenkin viime viikko oli minulle "unelmien täyttymys",

sillä 6 vk ja 2 päivää kestäneet näköhäiriöt 

ja 10 viikkoa kestänyt huimaus hävisi :D

Maanantaina näkö tuli takaisin, 

tiistaina huimauksesta ei ollut tietoakaan, 

ja kuin salama kirkkaalta taivaalta,

järkikin palasi;)

Nyt pystyn ajattelemaan selvästi, 

kun aiemmin keskittyminen meni aivan muuhun.

Minkä onnellinen?? 

JA KYLLÄ =D

Tuloksia en ole vieläkään saanut, 

mutta tämä normaali olo riittää nyt:)

Keskiviikkona ajelin kuitenkin lähipäiville, 

aluksi Ylivieskaan kuuntelemaan

 Helena Karihtalan luentoa 

HYVINVOINTIA TUKEVAT HUONEKALU- JA SISUSTUSRATKAISUT

Luento oli erittäin mielenkiintoinen,

mutta loppui ennenkun edes alkoi. 

Syynä ehkä oli se, että aihe oli niin kiinnostava:)

Tilaisuudessa arvottiin lippuja 

Akustiikkakeskuksen konserttiin

ja minäkin voitin 2 kpl:tta.

Harmikseni en tuonne päässyt,

sillä sedälläni oli tasavuotisjuhlat ihan toisessa suuntaa Suomea,

joten annoin liput koulukaverilleni, joka asuu samalla alueella.

Koulupäivät menivät taas todella nopeaa.

Lähipäivien teemana oli valo.

Saimme tehtäväksi tehdä valosuunnitelman asuntoon 

(ilman mitään opetusta) ja 

nyt yhtenä verkkotehtävänä minä sitä sitten täällä korjailen;)

Käyhän se näinkin... :)

Kovin montaa muutosta en kyllä siihen tee, eli

kaipa sitä on tullut kokemusta töissäkin 

kun valojen paikkoja olen sielläkin joutunut suunnittelemaan.

Illat menevät nopeasti ilman telkkariakin.

Otin kotoa muutaman Anistonin filmin mukaan,

ja oli minulla HALINALLETKIN =D
Alex oli huolehtinut, ettei äitillä ole tylsää...

8 km lenkkikin tuli koulukaverin kanssa tehtyä

vaikka matka tuntui kyllä puolet lyhyemmältä.

Eikös se niin ole, että hyvässä seurassa aika lentää :)

ARLA ARVONNAN VOITTAJAkin

on nyt arvottu!

Ja voittaja on

 Unelmia Onnesta blogin Henna.

Laitatko osoitteesi s-postina

 (tai kommenttina-en julkaise!!) minulle, 

niin saan lähetettyä sinulle voiton :)

LÄHIPÄIVÄT, AIHEENA VALO

Viime viikolla oli tosiaan opiskelun lähipäivät :)

Muutenkin viime viikko oli minulle "unelmien täyttymys",

sillä 6 vk ja 2 päivää kestäneet näköhäiriöt 

ja 10 viikkoa kestänyt huimaus hävisi :D

Maanantaina näkö tuli takaisin, 

tiistaina huimauksesta ei ollut tietoakaan, 

ja kuin salama kirkkaalta taivaalta,

järkikin palasi;)

Nyt pystyn ajattelemaan selvästi, 

kun aiemmin keskittyminen meni aivan muuhun.

Minkä onnellinen?? 

JA KYLLÄ =D

Tuloksia en ole vieläkään saanut, 

mutta tämä normaali olo riittää nyt:)

Keskiviikkona ajelin kuitenkin lähipäiville, 

aluksi Ylivieskaan kuuntelemaan

 Helena Karihtalan luentoa 

HYVINVOINTIA TUKEVAT HUONEKALU- JA SISUSTUSRATKAISUT

Luento oli erittäin mielenkiintoinen,

mutta loppui ennenkun edes alkoi. 

Syynä ehkä oli se, että aihe oli niin kiinnostava:)

Tilaisuudessa arvottiin lippuja 

Akustiikkakeskuksen konserttiin

ja minäkin voitin 2 kpl:tta.

Harmikseni en tuonne päässyt,

sillä sedälläni oli tasavuotisjuhlat ihan toisessa suuntaa Suomea,

joten annoin liput koulukaverilleni, joka asuu samalla alueella.

Koulupäivät menivät taas todella nopeaa.

Lähipäivien teemana oli valo.

Saimme tehtäväksi tehdä valosuunnitelman asuntoon 

(ilman mitään opetusta) ja 

nyt yhtenä verkkotehtävänä minä sitä sitten täällä korjailen;)

Käyhän se näinkin... :)

Kovin montaa muutosta en kyllä siihen tee, eli

kaipa sitä on tullut kokemusta töissäkin 

kun valojen paikkoja olen sielläkin joutunut suunnittelemaan.

Illat menevät nopeasti ilman telkkariakin.

Otin kotoa muutaman Anistonin filmin mukaan,

ja oli minulla HALINALLETKIN =D
Alex oli huolehtinut, ettei äitillä ole tylsää...

8 km lenkkikin tuli koulukaverin kanssa tehtyä

vaikka matka tuntui kyllä puolet lyhyemmältä.

Eikös se niin ole, että hyvässä seurassa aika lentää :)

ARLA ARVONNAN VOITTAJAkin

on nyt arvottu!

Ja voittaja on

 Unelmia Onnesta blogin Henna.

Laitatko osoitteesi s-postina

 (tai kommenttina-en julkaise!!) minulle, 

niin saan lähetettyä sinulle voiton :)

AARTEENI

Meillä kaikilla on varmasti jokin tavara,

jonka rahallinen arvo on olematon, 

mutta tunnearvoltaan se on korvaamaton.

Meillä olen pistänyt aarteeni olohuoneen vitriiniin,

ettei ne rikkoutuisi enempää.

Tässä näette mitä tarkoitan;)

Eräs, jota suojaan lapsiltani kaikin keinoin,

on mummuni, Eveliinan, minulle antama nukke (oikealla).

Nuken selässä on avain, jota kääntämällä nukke

heiluttaa (vieläkin) käsiä ja jalkoja.

Voin vain kuvitella kuinka kallis nukke on aikoinaan ollut,

tämän päivän arvoa en tiedä,

eikä sillä ole merkitystäkään.

Minulle se on arvokas!

En muista Eveliinaa ollenkaan, 

sillä olin niin pieni, kun hän kuoli.

  Tietysti meidän Eveliina kantaa muistoa;)

Toinen minulle arvokas nukke on toisen mummuni

Natalia -mamman,

"antama" nukke (keskellä).

Leikin nukella aina kun kävin hänen luonaan. 

Nukelle kuului myös kehto, joka

koristaa pikkutyttöjemme makkaria tällä hetkellä. 

Kehdolla annan leikkiä, mutta nukke on visusti kaapissa.

Mamman kuoltua sain nuken ja kehdon hänen perintönä,

valinta oli helppo sillä kaikilla muilla on poikia, 

vain meillä oli Eveliina-tyttö, 

Essiä kannoin viimeisillään mahassa.

Essin toinen nimi on muuten Natalia :)

Sitten Minna (vasemmalla):)

Minna on se nukke, jota kannoin aina pienenä mukana:)

Kuten kuvasta näkee,

lohtuakin jännittäviin tilanteisiin haettu.

Toinen käsi on on hieman kärsinyt ;)

Tässä siis minun aarteeni!!
Mikä on sinun aarteesi?

AARTEENI

Meillä kaikilla on varmasti jokin tavara,

jonka rahallinen arvo on olematon, 

mutta tunnearvoltaan se on korvaamaton.

Meillä olen pistänyt aarteeni olohuoneen vitriiniin,

ettei ne rikkoutuisi enempää.

Tässä näette mitä tarkoitan;)

Eräs, jota suojaan lapsiltani kaikin keinoin,

on mummuni, Eveliinan, minulle antama nukke (oikealla).

Nuken selässä on avain, jota kääntämällä nukke

heiluttaa (vieläkin) käsiä ja jalkoja.

Voin vain kuvitella kuinka kallis nukke on aikoinaan ollut,

tämän päivän arvoa en tiedä,

eikä sillä ole merkitystäkään.

Minulle se on arvokas!

En muista Eveliinaa ollenkaan, 

sillä olin niin pieni, kun hän kuoli.

  Tietysti meidän Eveliina kantaa muistoa;)

Toinen minulle arvokas nukke on toisen mummuni

Natalia -mamman,

"antama" nukke (keskellä).

Leikin nukella aina kun kävin hänen luonaan. 

Nukelle kuului myös kehto, joka

koristaa pikkutyttöjemme makkaria tällä hetkellä. 

Kehdolla annan leikkiä, mutta nukke on visusti kaapissa.

Mamman kuoltua sain nuken ja kehdon hänen perintönä,

valinta oli helppo sillä kaikilla muilla on poikia, 

vain meillä oli Eveliina-tyttö, 

Essiä kannoin viimeisillään mahassa.

Essin toinen nimi on muuten Natalia :)

Sitten Minna (vasemmalla):)

Minna on se nukke, jota kannoin aina pienenä mukana:)

Kuten kuvasta näkee,

lohtuakin jännittäviin tilanteisiin haettu.

Toinen käsi on on hieman kärsinyt ;)

Tässä siis minun aarteeni!!
Mikä on sinun aarteesi?