Vihdoin ja viimein sain tartuttua puhelimeen ja soitettua kiinteistövälittäjälle. Arviointi on nyt sitten tilattu. Pyydämme arvion välittäjältä ja laitamme talon ensiksi itse myyntiin. Mikäli emme sitä saa myytyä, niin saa välittäjä sitten sen jälkeen hoitaa homman :)
Ihan myyntiä ajatellen, otan kuvia nykyisestä kodistamme. Toisaalta haluan itsellenikin muistot joka huoneesta, koska meillä on sellaisiakin huoneita, missä ei ole ikinä kuvattu - koko talo pintaremontoitiin uudelleen (huonevaihdoksien/muutoksien vuoksi) viime vuoden aikana.
Asumme todella lähellä keskustaa, matkaa sinne tulee noin 1,5 km. Talomme on umpitien päässä ja asuinalue on ihanan rauhallinen. Asumme kuin maalla, mutta kuitenkin ihan keskustan kupeessa. Meillä kaikilla on noin 2000 m2 tontit, eli naapurit eivät ole heti puskan takana. Se on ehkä se ainut asia, mitä tulen todella kaipaamaan uudessa talossamme -tuota isoa tonttia, jossa lapset saivat leikkiä aivan rauhassa ja potkia palloa ilman, että se olisi heti naapurin tontilla... :(
Nämä kuvat ovat siis täysin keskeltä meidän elämää (ilman mitään myyntistailauksia), siksi vaunutkin ovat eteisessä, koska siinä ne aina ovat :) Kun näyttelypäivä koittaa, vien tavaraa pois ja "stailaan" kodin neutraalimmaksi. Verhoissakin harmittaa se, että olen jo suurimman osan ehtinyt viemään uuteen kotiin, ja jouduin laittamaan sellaisiakin verhoja, joista en pidä.
Osa 1 -KUISTI
Tein aikoinaan todella paljon töitä tuon oven maalauksen kanssa. Ennen oven siirtämistä meillä oli puulattia, ja puolipaneeli kuistilla. Ovessa on sininen maali vielä muistona tästä ajasta. Oven maalaus oli tämän talven projekti, mutta taidan jättää sen uusille asukkaille. Ja nyt vasta huomaan, ettei koko ovi edes näy...
 |
| Tuo tosi nätti putki oven vasemmalla puolella on ilmalämpöpunpun asentajan tekemä viritelmä. Vahinko oli jo tehty, kun näimme sen :( |
Kuisti oli ennen niin, että sisäänkäynti oikealla puolella, vaatekaappien kohdalla. Uuden oven kohdalla ja toisella sivulla oli samanlaiset ristikkoikkunat, kun tulevassa kodissamme on. Vaihdoimme sisäänkäynnin paikan, koska aina kun oven paukautti kiinni (ovi siis piti lyödä kiinni), katolta tippui lunta niskaan.
Meillä kaikilla on oma vetokori lakeille ja hanskoille tuossa ensimmäisessä kaapissa. Noiden pariovien takana on vieraiden vaatteet, kun heitä on. Vain muutama oma vaate on kaapissa. Pienten lasten ulkovaatteet ja kenkämme säilytämme aina kuistillla.
Mieheni veljen avopuoliso on kiintynyt taloonsa toden teolla. Hän on sanonut, ettei koskaan voisi muuttaa siitä pois. Hän kysyikin minulta kerran, että voisinko minä muuttaa tästä pois, ja sanoin, että talohan tämä vain on... Miksi muutto on sitten niin haikeaa??? Sitä tulee mietittyä asioita, mistä jää paitsi -juhannukset, venetzialaiset ja uudet vuodet naapureiden kanssa, sokereiden lainaaminen ja kuulumisien vaihtaminen. Nykyiset naapurimme ovat melkein kaikki suomenkielisiä ja lapsemme samanikäisiä -uudessa paikassa kaikki puhuvat ruotsia ja lapset ovat eri-ikäisiä. Kieli ei ole meille ongelma, mutta mikä on se meitä yhdistävä tekijä sitten... Ehkä jotain kuitenkin löytyy:) Pitää ajatella positiivisesti -uudessa meillä on TILAA :) Ja keskustaankin tulee matkaa vain 1 km. Kyllä se siitä =)
Mieheni on ollut töissä ja minä olin yhden neidin kanssa uudella talolla täyttämässä peräkärryn betonipaloilla. Ollaan nimittäin piikattu kodinhoitohuoneen lattiaa pois ja nyt ne piti saada kaatopaikalle.
Eveliina jäi hetkeksi lapsenvahdiksi oksentavalle Ellelle (välimatkat tässä kaupungissa on onneksi niin pienet, että olisin ollut muutamassa minuutissa kotona -jos minua olisi tarvittu) . Puhuimme mieheni kanssa keskiviikko-iltana, kuinka hyvä talvi meillä on ollut sairastelemisien kanssa. Emilia alkoi oksentelemaan ke-to yönä -ihan selvä Murphyn laki. Nyt on sitten Elle vuorossa :(
Oikein ihanaa lauantain jatkoa teille kaikille!
