perjantai 1. syyskuuta 2017

ÄKÄSLOMPOLO -PIRUNKURU

Matka jatkuu ja keskiviikkona koitti "kauhulla" odotettu päivä. Muistan omasta leirikoulusta, että kiipeäminen oli jo silloin hyväkuntoisellekin raskas, joten jo pelkkä ajatus kiipeämisestä sai hien virtaamaan ja jalat hyytymään. Tilannetta ei yhtään helpottanut se, että tiistain jälkeen olin entistä kipeämpi. Onneksi olin ottanut kotoa kunnon särkylääkkeet mukaan ja niiden avustuksella pelkkä käveleminen/kiipeäminen sujui suht hyvin. Pidimme evästauon ennen kiipeämisen alkamista, sillä olihan edessä melkoinen urakka.
Toisilla riitti energiaa jumppavideoiden kuvaamiseen ja editointiin 
 Tästä se alkaa, kevyellä lämmittelyllä
 ja siinä se on PIRUNKURU, kaikessa komeudessaan ja kauheudessaan
 Vaikka kuru on täynnä kivilohkaretta, ihastuttaa se kaikessa karuudessaan
 Taustalla näkyy Ylläksen laskettelurinteet. Viimeinen 100 metriä tuntui, ettei jalat eivät enää nouse ja nilkat muljuivat lihasvoiman puutteesta. Se tunne, kun pääsimme ylös oli aivan uskomaton -minä tein sen!
 Voittajan on helppo hymyillä ja varsinkin huipulla ollessaan
 Huipulta alaspäin lähdettäessä oli aivan uusi taukopaikka, jonka avajaisetkin oli vasta tulossa. Meidän porukka sytytti grilliin ensimmäiset tuletkin.
Tuntui aivan uskomattomalta tuon reissun jälkeen, että tein sen. Toisaalta pienenä kutosluokkalaisena tunturi on tuntunut aikoinaan varmasti paljon suuremmalta. Mahtava vaellus :) Onneksi meillä oli seuraavana päivänä edessä enimmäkseen linja-autolla siirtymistä paikasta toiseen.