tiistai 17. syyskuuta 2013

SUKU ON PAHIN

vai onko??
Parisuhteessa luodaan suhde oman kumppanin
 lisäksi myös hänen sukulaisiinsa. 
Ihanteellisessa tapauksessa puolison sukulaiset rikastavat omaa elämää,
 mutta suku voi tuottaa myös ongelmia suhteeseen. 
Ristiriitoja aiheuttavat esimerkiksi osapuolten 
erilainen suhtautuminen häiritseviin sukulaisiin.

Meillä on facebookissa salainen ryhmä,
johon kuuluu minun lisäksi 16 aivan ihanaa naista.
Ryhmässä puhumme kaikesta,
toiset enemmän avautuen, toiset vähemmän.
Viime päivinä olemme puhuneet suvuista,
sekä omista että miestemme.

On hyvin tyypillistä, että sukulaiset aiheuttavat ongelmia parisuhteeseen
ja uusiin sukulaisiin sopeutuminen tulee 
jokaiselle parisuhteessa elävälle vastaan.
Mutta kumman suvun perinteiden mukaan aletaan elämään,
vai toimitaanko molemmissa sen mukaan, 
miten siellä on aina ennenkin tehty??
Kahden perhekulttuurin ja perinteiden yhdistäminen voi olla vaikeaa, 
 eikä voida olettaa, että kahden erilaiset lähtökohdat omaavan 
ihmisen tavat ja tottumukset sulautuvat saumattomasti yhteen.  
Meillä "ongelmana" ovat olleet juhlat.
Minun suvussani kaikki on kutsuttuja
(eli jos yksi täti kutsutaan ->kaikki tädit/sedät on kutsuttuja),
kun taas mieheni suvussa ne kutsutaan, ketkä halutaan.
Monta vuotta kutsuin meidän perheen juhliin "kaikki" molempien puolelta,
kunnes pikkuhiljaa muutin asian,
koska ihmiset jättivät yksinkertaisesti tulematta.

Sanotaan, että miniän ja anopin välinen suhde on pahin.
Jos miniän ja anopin välit ovat ongelmalliset, 
syyttävä sormi osoittaa usein anoppia. 
Syy löytyy kuitenkin usein miehestä ja siitä, 
ettei hän osaa tehdä eroa lapsuudenkodin ja uuden suhteen välille.
 Sitoutuminen parisuhteeseen tarkoittaa henkistä irtautumista
 lapsuudenkodista ja äidin helmoista.
Vaikka tilanne on miehelle hankala, 
hän pystyy omalla käytöksellään ehkäisemään 
miniän ja anopin suhteen ongelmia. 
Irtaantumisprosessi ottaa oman aikansa. 
Vaikka se saattaa koetella kärsivällisyyttä, 
on hyvä muistaa, että kumppanin tuki on 
tässä prosessissa hyvin tärkeää.
HMMM-M...
Mitäs minä tähän sanoisin? ;)
Tätä en nyt lähtisi allekirjoittamaan...
Joskus kemiat eivät vaan kohtaa,
eikä siinä ole miehellä mitään tekemistä.

Sanotaan, että sukuaan ei voi valita!
Totta, mutta ihmiset, joiden kanssa on tekemisissä, voi.
Minusta on tärkeää, että oma perhe voi hyvin, 
siinä vaiheessa ei mietitä onko kyseinen henkilö kummin kälyn kaima.
Jos joku aiheuttaa jatkuvasti käytöksellään pahaa mieltä,
on parempi "päästää kyseinen ihminen menemään".

Tilanne voi ajan saatossa äityä pahasti, 
mikäli asiaa hankalien sukulaisten kanssa ei käsitellä. 
Riitatilanteet olisi tärkeää puhua selviksi.
On tietenkin olemassa ihmisiä, jotka

eivät koskaan tee mitään väärään,
vaan sysäävät riitojen syyt aina toisten kontoille.
Tällöin asi
oiden selvittelykään ei ehkä onnistu.

joskus kyllä pinna palaa ;)
Mikäkö minua ärsyttää sukulaisissa???
Se, että tietyt ihmiset (sukulaiset) lukevat täältä, 
mitä meillä tapahtuu ja tekevät samaa kotona kertoen, 
että mä keksin tämän.

Se, että samaiset ihmiset eivät soita meille, 
ja kysele kuulumia, vaan urkkivat täältä, mitä meille kuuluu.


Se, että he nappaavat ideoita minulta ja matkivat!
On totta, että ideoiden ottaminen blogeista on sallittua,
mutta missä menee matkimisen raja?


 Se, että synttärikutsun saaneena meille ilmoitetaan, 
että katotaan jos meillä ei ole muuta!!
Se, että jätetään tulematta synttäreille,
ja ilmoitetaan vasta synttäreiden jälkeen, 
ai niin, me ei päästä -IHANKO TOTTA?!?
Se, että Ikean matka on kummilapsen synttäreitä tärkeämmät.

Tilanne on taas tämä:
Minulla on 35 valmista luonnostekstiä bloggerissa,
joita en ole julkaissut.
Olen tullut tosi varovaiseksi, mitä julkaisen ja kerron perheestämme.
Kauan lukijoina olleet muistaa, 
että blogini oli jossain vaiheessa suljettu.
Ei ole kiva mennä kylään, 
kun tuntuu menevänsä "kopio kotiin".
Jälleen sama tilanne on kortilla :(

Mikä teitä nyppii sukulaisissa
(jotta tämä ei olisi ihan synkkä postaus)

 ja mikä niissä on ihanaa??

16 kommenttia:

  1. Hyvä teksti..just tuon taki meikäläinen ei paljon kirjoittele meidän perheen asioista varsinkaan lapsista mihinkään julkisiin keskusteluihin. inhoan ihmisiä jotka vetäävät sitten omia päätelmiään ja tuntevat olevinaan niin perkeleen hyvin vaikka kasvotusten ei moneen vuoteen olisi puhuttukaan..tsemppiä! ja jos vaikka päädyt salasana suojattuun blogin pitämiseen niin voinko minä saada kutsun sähköpostiini? en millään tahtoisi lopettaa lukemista, koska tykkään siun kirjoitustyylistä sekä siitä että kirjoitat aina todella ajankohtaisista asioista. älä lopeta, tai jos lopetat niin kutsu minut vaikka sähköpostiystäväksesi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen aivan samaa mieltä kanssasi!
      Jos joskus suljettuun päädyn, niin ehdottomasti täällä ensin ilmoittelen. En sitä yks kaks laita suljetuksi. Tämä on nyt vielä harkinnan alla.

      Poista
  2. Naapurit ja sukulaiset on sellaisia, joita et voi valita :D
    Itse olen käynyt todella raskaan ja voimia vievän prosessin läpi, kun päätin että minulle rakas ihminen ei voi enää kuulua elämäämme, koska hän aiheutti käytöksellään minulle jatkuvaa surua, huolta ja henkistä pahaa oloa. Päätös on ollut oikea vaikka kyseessä onkin perheenjäsen.

    Jos joku ihminen, oli hän sukulainen tai ei, aiheuttaa toiselle jatkuvasti pahaa mieltä, ei hänen kanssaan mielestäni tarvitse olla tekemisissä. Pitää kuunnella itseään ja tehdä siinä kohtaa valinta, että Antaako jonkun jatkuvasti kohdella itseään.

    Onneksi suvusta löytyy yleensä myös aivan mahtavia ihmisiä, niitä tärkeimpiä, joita ei ikinä haluaisi vaihtaa pois :D

    VastaaPoista
  3. Alan olla siinä iässä, että suku molemmin puolin, niin omani kuin edesmenneen miehen suku on jo poistunut kuvioista On oikeastaan tämä oma jälkikasvu läheisimpinä. Mutta aikoinaan suvusta oli kyllä harmiakin, taspuolisesti molemmista.
    Olen ollut aina kiireinen ja se minua eniten harmitti kun juhlapyhät ja kesät täyttyi kodissa suvuista, ei paljon kysytty otatko vastaan, tultiin vain, olihan täällä tarjolla täysihoita ja kaikki oli kotona tehtyä ja leivottua. Voi kun olet onnellisessa asemassa kun on kaikkea kotona tehtyä, niin kai, mutta ei kukaan kysynyt, milloin ehdit ja jaksat kun aina on vieraita. sitä saatettiin kysyä mutta ei sitä, voisinko auttaa. Nyt ei ole enään kävijöitä enkä mitenkään edes kaipaa, kun nuo omat lapset ja heidän perheensä niin kovin minulle riittää. Mutta sen opin sain, etten heidän koteihinsa kyllä itseäni ole jatkuvasti viemään, jokaisella omat kiireet kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ymmärrän täysin tuon tilanteesi ja varmasti lapsesikin osaavat arvostaa käyntejäsi eri lailla, kun et "joka päivä käy".
      Meillä on sama tilanne yhden perheen kanssa. Otin asian kerran puheeksi ja sen päätteeksi sanoin, että seuraavan kerran me tulemme kylään. Kyllähän sitä on itsekkin kiva välillä valmiiseen pöytään päästä. Kutsua edelleen odottelen, keskustelusta on ehkä pari vuotta :/

      Poista
  4. I feel you! Niin tympeetä :(

    Tilanne vaatii vaan pitkää pinnaa (ja joskus suoria sanoja;)
    Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Suorat sanat ovat menneet kun kankkulan kaivoon. Eihän täydellisessä ole mitään vikaa ;)

      Poista
  5. No jopas on tilanne! Eikö siihen tule muutosta jos nämä sukulaiset lukevat tämänkin sinun postauksesi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vähän veikkaan, että huti menee ;)
      Kunhan sain nyt itseäni purettua :)

      Poista
  6. On se ihmeellistä, että jotkut ei vaan koskaan tajua. :/ Mulla on se onnellinen tilanne, että ei ole lähipiirissä noita kuluttavia energiasyöppöjä. Olen toki itsekkin oppinut ottamaan lähipiirin ihmiset sellaisin kuin ovat, enkä kuvittele enää mitään. ;D Ei toki mitään tuohon sun juttuun verrattavaa, vaan hiukka turhan suorasanaisia ja ajattelemattomia sanomisia ilman pahaa tarkoitusta.
    Toivotaan ihmettä, että tällä kertaa viesti menisi perille oikeaan osoitteseen... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollasiin suoraan sanojiin olen tottunut, sillä niitä löytyy minunkin suvusta :) Ja ne ei minua häiritse.
      Mutta teillä on lessuauto ja teillä on lessupakastin... voi että jos äitis tietäsi mitä mä olen sanonut... Näin puhutaan meidän tytöille!! EI MENE MUN JAKELUUN
      Niin ja nyt sanojalla itsellään on vielä isompi auto, kun meillä oli :D

      No jaa, onneksi on ihaniakin sukulaisia ja ystäviä <3
      Koska muuten treffataan?

      Poista
    2. No hyvänen aika sentään! Mitä ihmettä lapsirikas leipomista rakastavan äidin perhe tekis jollain kätevällä kauppakassi-mallisella autolla taikka tilaa säästävällä jenkkikaapilla? ;D Kysympä vaan... Ehkäpä sanojan kotona ei leivota, ei syödä marjoja talvella ja käydään kaupassa joka päivä hakemassa eineksiä? No jaa, ehkä mullakin on nyt vähän oma lehmä ojassa. ;D

      Ja joo, ei ole meidän treffit vieläkään toteutuneet. :( Laitan sulle privaattipostia! :D

      Poista
  7. Mua inhottaa, kun kovin uteliaana kysellään meidän tekemisiä ja menoja, mutta omista asioista ei kerrota mitään. Pidetään yllä ulkokultaista perheonnea. Sitten kauttarantain kuulet, että hurjia ongelmia on näillä utelijoilla perhe-elämässään. Ja kun kaikki pitäis aina saada valmiina. Paljon ollaan vailla kaikkea, mutta mitään ei tehdä sen eteen. Kaikki pitää tehdä valmiiksi/kuskata kotiovelle.

    Ja sitten on aina näitä kolmannen osapuolen kautta kuultuja luottamuksellisia asioita, jotka luonnollisesti ovat muuttuneet matkan varrella. Ja sitten tiukan paikan vedotaan tuollaisiin asioihin, jotka ovat siis ihan väärinkäsityksiä.

    Lisäksi ärsyttää perheiden sisällä eriarvoinen kohtelu. Vaikka oltaisiin aikuisia, ei se muuta miksikään sitä, että lapsia ja lapsenlapsia pitäisi kohdella tasavertaisesti.

    Ja juuri tuosta kadehtimisesta en pidä. Jokaisella on mahdollisuutensa ostaa erilaisia asioita ym. Elämä on valintoja ja jokaisen on opittava elämään omien valintojen kanssa. Turha toisten valinnoista on olla kateellinen.

    Olemmekin jättäneet sukulaiset suosiolla vähemmälle, näin itsellä vähemmän huolenaiheita. Toki lapset eivät ymmärrä, miksei näe serkkujaan tms. Ystävien kanssa vastaavat tilanteet vain kuihduttavat ystävyyden. Mutta ei kai se silloin kunnon ystävyyttä ole ollutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, mä niin yhdyn tuohon sun kirjoitukseen...
      Harmillista sinänsä :(

      Poista

Kommentit saavat minut iloiseksi :)