keskiviikko 12. syyskuuta 2012

SALAPERÄISET VIERAAT

Kerroin taannoin, että minulla kävi vieraita;)
No, ne vieraat oli paikallislehtemme
 toimittaja Tutta ja valokuvaaja Jonas.

Otin kuvat itse lehdestä, joten toivon, että saatte niistä selvää. 
Tekstin sain s-postiin toimittajalta.
Kiitos vielä kerran Tutta!


7.9.2012
Äiti opiskelee sisustajaksi
Viisilapsinen R:n perhe loi tyylipuhtaan 250 neliön kodin kolmesta asunnosta 1970-luvun taloon.
Pietarsaari
Viiden lapsen äiti, Mia R., voisi esitellä käyntikorttinaan hän perheen kodin Skutnäsissä. Terveydenhoitoalan koulutuksen saanut Mia aloitti eilen opiskelun sisustussuunnittelijaksi Kalajoella. Myös hänen Mikael miehensä on vaihtanut ammattia fysioterapeutista sisustusalan yrittäjäksi.
Sisustusharrastus muuttuu ammatiksi pikku hiljaa. Sairaan- ja terveydenhoitajaksi opiskellut Mia perusti aikoinaan hoitovapaallaan sisustuskaupan nettiin, koska ei halunnut pätkätöihin sairaalaan. Nyt hän kauppaa  nettikaupan rinnalla sisustustarvikkeitaan  Mikael-miehensä 
Keittiöjätti-liikkeen tiloissa. 
 Tämä on nykyisen aika tavallinen yhdistelmä, hän kertoo.
Perhe muutti viikkoa ennen juhannusta viime vuonna Skutnäsiin ahtaaksi käyneestä rintamamiestalosta Pedersistä.
Mia kertoo isänsä bonganneen tyhjillään olleen ison talon. Hänen vanhempansa olivat muuttaneet sen naapuriin asuttuaan 40 vuotta Skatassa.

 Olimme saaneet Pedersin talon suurine pihoineen vasta valmiiksi. Asuimme siinä 12 vuotta ja oikeastaan teimme remonttia koko ajan. Kun Alex syntyi, tiesimme, että emme enää mahdu taloon. Ahtauteen olimme itse kuitenkin tottuneet. 
Perhekotina toiminut kolmen asunnon tiilitalo muuttui yhtenäisellä tyylillä sisustetuksi viiden lapsen perheen kodiksi, kun erillinen siipi yhdistettiin siihen. Talossa oli alkujaan kolme keittiötä ja kylpyhuonetta. Jäljelle jätettiin kutakin on yksi, mutta kolme wc:tä. Parasta Miasta talossa ovat suuret ikkunat, valoa tulvii joka huoneeseen ja tietysti tila.
Sisustamista harrastanut ja pedanttisen tarkka Mia halusi taloon yhtenäisen tyylin. Maalattavaa tapettia tuli joka huoneeseen: väreiksi valikoituivat valoisa harmaa ja beige. Vain tehostetapetit vaihtuvat.
  Väriä on helppo vaihtaa kun mieli tekee, Mia perustelee. 
Koko talossa lattiaa peittävät joko mustanharmaat suuret lattialaatat tai Kanadan vaahteran sävyinen laminaatti, joka sointuu harmaaseen eikä siinä näy pöly. Talon parkettia ei käynyt enää korjata.
Lasten huoneisiinkin Mia määräsi yhtenäisen sävymaailman, mutta korostetapetin mallin kukin on saanut valita itse.
Vanhimpien, 15- ja 17-vuotiaiden, tytärten huoneet sekä televisio-, kuntoilu- ja pelihuone sijaitsevat omassa siivessä, jonne on myös oma sisäänkäynti. Siellä on myös Mian ompelu- ja askartelutila. 
 Seitsenvuotias Emilia ja nelivuotias Elle jakavat yhteisen huoneen, jonka korosteväri on vaaleanpunainen. Kaksi ja puolivuotias Alex nukkuu vielä vanhempien makuuhuoneessa, mutta pian hän muuttaa sinisävyiseen leikkihuoneeseensa.
Uusia kalusteita ei kotiin juuri hankittu. Mitään turhaa ei huoneista löydy, mutta harkittuja yksityiskohtia kyllä. Lattiapintaa on jätetty vapaaksi sekä avaruuden että käytännöllisyyden takia. Mia myöntää, ettei voi rauhoittua ellei kaikki ole siistiä. Pölyimuri ei lepää yhtenäkään päivänä.
 Leluja en laske sotkuksi. Vanhemmat tytöt taas hoitavat oman puolensa siisteyden. Enää en nouki tavaroita heidän perässään vaan he saavat tehdä sen itse.
Olohuoneen persoonallinen sohvapöytä muodostuu kahdesta vanhasta Alkon puulaatikosta, jotka löytyivät sukulaisten varastoista. Seinälle on nostettu vanha ruutuikkuna, jonka lasi korvattiin peilillä. Mies sai tehtäväkseen tehdä sen alle sopivan hyllykön.
 Olen patistanut Mikaelin nikkarikurssille, sillä minulla on pieniä toiveita, Mia naurahtaa.
Koska suuret ikkunat eivät ole standardikokoisia, Mia on ommellut osa verhoista, osa on hänen liikkeensä mallistoa.
Tarroilla hän luo persoonallisuutta niin kodinhoitohuoneen kaapistoihin kuin vaikka seiniin.
Leipomista rakastava Mia nimeää lempihuoneekseen keittiön, jonka seinä on melkein ikkunaa. Pitkänomainen tila jatkuu ruokailuhuoneeksi, jonne vieraatkin mahtuvat.
Miten ihmeessä viiden lapsen äiti ehtii tämän kaiken: lapset, sisustamisen, ompelemisen ja opiskelun sekä firman.
 Lapsia olen aina rakastanut ja halusin ison perheen. Olen perinyt vanhemmiltani innon tekemiseen, enkä katso juuri televisiota. Pihamme on nyt rakennettu lapsia varten, ennen hoidettavanani oli suuri puutarha. Kukkia ehdin istutella lasten vartuttua. Ja opiskelusta olen nauttinut aina.

Teksti: Tutta Koskela
Kuvat: Jonas Brunnström 

15 kommenttia:

  1. Aivan mieletön juttu, ja wau kuinka kauniilta näytät noissa kuvissa! ihana on, kokonaisuudessaan. :)
    mun blogissa olis sulle muuten tunnustus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä nyt viiti. Sanoin Mikille alkuviikosta, että se 40 rypyt alkaa näkymään. Oon vanhentunut ihna silmisää parin viimesen viikon aikana.

      Ja kiitos Taina <3 Noita tunnustuksia on aina yhtä ihana saada! Palaan paljastuksiin, kun saan tarpeeksi kasaan ;)

      Poista
  2. Ihana juttu! Ja niin kivat kuvat susta ja teiltä kotoa, siis mitä noista nyt näkee ;)
    Ja tosi hieno juttu toi sun opiskelun aloitus! Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta!
    Ja vielä loppuun lämpimät ONNENTOIVOTUKSET pikku prinsessalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos:)
      Tykkään kyllä tosi paljon koulusta ja seuraavia lähiopetuspäiviä odottelen jo innolla:)

      Kerron Ellelle synttäriterveiset:)

      Poista
  3. Hieno juttu! Ja kuvatkin on varmaan ihania, harmi kun ne nyt tänne ruudun toiselle puolelle näy. Yritin kyllä tihrustella niitä näinkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin yritin saada kuvia isommiksi, mutta en vain osannut:(
      Olis varmaan pitänyt kamerasta säätää, eikä koneelta.

      Poista
  4. Kiva juttu ja kauniit kuvat!
    Tulehan poikkeamaan ja osallistunmaan arvontaani ☺

    ps. ja kiitos aiemmasta mustikkapiirakkaohjeesta!

    VastaaPoista
  5. Ihana, Pietarsaaren julkkikset! On varmaan oikeasti ihana lukea juttua itsestä ja omasta kodista ja perheestä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, ei nyt sentään julkkikisia! :)
      Olin itse julkaisupäivänä Kalajoella, ja täytyy myöntää, ettei ollut kiva saada tekstareita kavereilta, että hyvä juttu, kun en itse sitä päässyt lukemaan:/

      Olihan se kiva lukea, ja musta tuo Tutta kirjoitti niin hyvin:)
      Ja olihan kuvaajalla ja Alexillakin keskenään niin hauskaa:)

      Poista
  6. Hieno juttu ja kauniit kuvatkin<3 Eli mäki "tunnen" nyt julkiksen :)

    VastaaPoista

Kommentit saavat minut iloiseksi :)