maanantai 6. elokuuta 2012

KUINKA SUORAAN LAPSELLE VOI SANOA ASIOITA??

Mä en jaksa noita sun juttuja!!
Jos sä et muutu, 
niin joudun etsimään sulle uuden kodin, 
sillä mä en jaksa.
Miten sä voit olla noin jääräpää, että et usko,
vaikka olen samasta asiasta sulle sanonu...

TULEE PITKÄ HILJAISUUS!!

Istu paikallas ja käänny eteenpäin!
Syö nyt jo!!!
Miten sä voit kouluun mennä, kun et osaa käyttäytyäkkään?!!?

Tälläisen keskustelun kuulin Hesen ruokapaikassa viikonloppuna.
Paatostajana oli noin 40 äiti ja ja kuuntelijana kouluun menevä poika.

Jostain syystä noteraasin parin heti Heseen tultaessa,
pojan "liiallinen rauhallisuus" kiinnitti huomion.
He istuituivat meidän viereen ja vielä niin, 
että istuin sivuttain heidän vieressä metrin päässä.
Kuuntelin (tai itseasiassa pakosta kuulin) ja mietin, 
että kuinka äiti voi 
halveksua poikaa noin äänekkäästi yleisellä paikalla, 
ja melko kovin sanoin.
Tämä oli vain osa "keskustelua",
poika ei sanonut koko aikana mitään.

ETSIN SULLE UUDEN KODIN!!!
Voiko olla pahempaa lapselle, kuin se pelko, 
että vanhemmat hylkää??? 

ISTU PAIKALLAS JA SYÖ!!
Poika istui koko ajan kasvot eteenpäin, 
vain toinen jalka oli tuolin sivulla.

Jäin miettimään, että minkälaisen ripittämisen poika olisi kuullut, 
jos he eivät olisi olleet yleisellä paikalla???
Ja olisiko se jäänyt pelkäksi noyryytykseksi??
Nykyään kuitenkin saa lukea liikaakin fyysisestä vakivallasta.

En sano, etteikö minullakin mene välillä hermot lasten kanssa.
Sisarrakkauden nurja puoli on sisarkateus, 
joten meidän perheessä ainakin on!
Miks toi sai ja mä en!!

Välillä selvitellään välejä käsin,
jopa Alex tietää kuinka saa siskoilta kovimmat itkut
-nipistys ja vääntö!! Tepsii aina:/

Meillä lapset joutuu jäähylle!!
Paikkaan, missä ei ole mitään virikkettä
-meidän vieraseteiseen!! ;)
Siellä sitten vietetään jonkin aikaa, 
ja pois ei pääse ilman lupaa, anteeksipyyntöä ja halia.
Itse yritän olla huutamatta,
yksi varoitus ja jos ei uskota, 
niin jäähylle mennään!!
Välillä meidän eteisessä on ruuhkaa
 ja joudun jopa hakemaan lisätuoleja eteisen viereen, 
että kaikki mahtuu :) 
Samaan tilaan heitä ei voi laittaa;)

Aikansa kutakin, tällä hetkellä multa vaaditaan teräshermoja,
sillä talossa on 
2 murkkuikäistä ja 3 uhmaikäistä.

Miten te rankaisette/rankaisitte lapsianne?
Ja hillitsettekö te sanojanne yleisellä paikalla? 

Seuraavalla kerralla hieman tuunauksia, 
kun vesisade tajuaisi pysyä pois, 
että saan maalaukset valmiiksi:)



9 kommenttia:

  1. Täytyy kyllä myöntää, että hillintä ei ole mun parhaita puoliani... Mutta yritän kuitenkin yleisillä paikoilla olla kamalasti "uhkailematta". No tuo "uusi koti" ei kyllä ole koskaan tullut mieleen, aika kamalaa.

    Pikemminkin näitä ehkä perinteisiä, että se ja se lelu menee viikoksi pois käytöstä jne. yleensä tehoaa, kun osaa valkata just sen hetken suosikin.

    Mutta on se kyllä hermoja raastavaa kun oikeesti saa sanoa monta kertaa samoista asiosta. Joo ja oisin tosi onnellinen jos meidän vauhtiveljekset istuisi edes sivuttain;) No joo, kyllä ne pääpiirteittäin ihan hyvin käyttäytyy julkisilla paikoilla, mutta onkohan oma rima vaan himpun verran liian korkealla? Tod.näk.
    siinäpä ajattelemisen aihetta...

    VastaaPoista
  2. Tämä varmaan oudolta vasta kuulostaakin mutta tuota meidän tyttöä ei ole koskaan tarvinnut rangaista millään lailla,tähän asti on selvitty ihan puheella ja hyvillä perusteluilla=D Toki meillä väitellään,joskus kovaankin ääneen,semmosta "italiaistyyppistä" meininkiä;)Mä usein sanonkin tytölle että eri mieltä saa mutta vanhemmat päättää kuitenkin isommat asiat,kesän aikana on väännetty esim.siitä miten myöhään saa olla pihalla,ihan sillä perinteisellä tyylillä,siis tytön puolelta,miks mä en saa kun toikin saa jne.,ihan samoja perusteluita kuin itselläni aikoinaan,niihin ei vuodet näytä vaikuttavan:)
    Kyllä me väitellään yleiselläkin paikalla mutta tuon kuvailemasi kaltaista tilannetta meillä ei ole ollut eikä toivottavasti olekaan,kamalan surullista on ollut tämänkin kesän kesälomareissuilla kuunnella vastaavanlaisia "keskusteluja",toki mä ymmärrän että vanhemmat voi olla vaikka väsyneitä mutta tuonkaltaiset kuulostaa lapsen latistamiselta ja pelottelulta,ainakin jos kyseessä on pieni lapsi:/ Meillähän on "vain" tuo yksi lapsi joten VARMASTI pääsen helpolla noiden vääntöjen suhteen,itsepäinen tuo tyttö on ja se on musta vaan hyvä juttu,aika hyvin menee kuitenkin puhe perille...Tosin täytyy sanoa että kauhulla odotan neidin murroikää,mä itse olin aikoinaan ihan HIRVEÄ,toivotaan ettei tule tyttö äitiinsä:)Mä säästän kuitenkin kaikki "pelotteet" ainakin siihen asti;)

    VastaaPoista
  3. Näitä väsyneitä äitejä näkee työssä silloin tällöin. Menee liiallisuuksiin, mutta on yleisempää kuin uskotaan. Päivähoidossa ja kouluissa on kehotettu herkästi puuttumaan jos huomaa henkistä alistamista (usein äiti/isä voi tehdä sen huomasmattaan ja kykenee korjaamaan käytöksen). Jos keskustelu ei auta pitäisi ottaa herkemmin yhteyttä lastensuojeluun. Nyky yhteiskunnassa ollaan arkoja tekemään päätöksiä lapsen parhaaksi. Tiedän tapauksia jossa äiti on käyttäytynyt ihan samalla tavalla, lapsii pilaa hänen elämänsä, koska sitoo liikaa. Onneksi näihin puututaan jos nähdään. Toivon todella että pojalla on sijais tai tuliperhe, tai että hänellä oli vain tapaaminen äitinsä kanssa tai äidillä todella huono päivä.


    Itse olen aina ajatellut että rajat on rakkautta, välillä joutuu korottamaan ääntä tai pitämään tiukasti kiinni, mutta se tehdään niin että lapsi ymmärtää miksi. Ja rakkauden määrän tulee ylittää rajat. Lapsen kuuluu olla elävä, mutta voi sitä silti käyttäytyä.

    VastaaPoista
  4. Mun tekee mieli aina mennä ja pahoinpidellä niitä äitejä-isejä jotka huutaa ja loukaa lapsia julkkisilla paikoilla niin että koko kansa kääntyy katsomaan. Niin sääliksi käy lapsia. Ja usein vielä aivan ilman syytä/olemattomasta syystä. Ainakin siltä tuntuu.
    Mnjoo, mä oon vaan niin herkkä näissä asioissa. Mikä ei tarkoita ettenkö mä itse huutaisi joskus. Mutta en todellakaan julkisella paikalla.

    VastaaPoista
  5. me on sovittu että kotona tapellaan ja riehutaan jos tarvii ;) koskee lähinnä lapsia, mutta itsekkin koitan säästää ne käytökseen liittyvät keskustelut sitten kotiin. Toki on tilanteita että napakasti pitää komentaa, jonkun mielestä meillä varmaan liiankin napakasti välillä, mutta ikinä ei lasta saisi nöyryyttää tai nolata, missään tilanteessa.
    noi on niin inhottavia tilanteita, kun tekisi mieli sanoa aikuiselle että menes nyt itseesi ja pysy siellä, tai lapselle jotain kannustavaa. ja mää oon se bitch joka niin saattaa myös tehdä. ;)

    VastaaPoista
  6. Kyllä se joskus täytyy väsyneenä pidätellä sanojaan, ettei päästä sammakoita suustaan, joilla on iänikuiset jäljet - toivottavasti olen onnistunut siinä/onnistun tästäkin edespäin :)

    VastaaPoista
  7. Voi järkky, meni ihan kylmät väreet oitkin käsivarsia. :( Ajattele, miten ahdistavaa tuo tommonen on pienen lapsen mielestä...
    Siis meidän lapset on TOSI vilkkaita, mutta ei niitä silti ole koskaan latistettu, alistettu tai nolattu. Kaikilla vanhemmilla on näitä huonoja päiviä ja kaikki väsyy joskus. Se vaan on niin. Mutta väsyneenäkin pitäis muistaa se oman esimerkin vaikutus ja se joskus jopa koko elämän ajan vaivaamaan jäänyt, jonka joku on joskus sanonut; sä et kelpaa, oot huono, susta ei tuu koskaan mitään. Voiko äiti tai isä enää pahempaa lapselleen sanoa? :((((
    Meidän muksut ripitetään huonosta käytöksestä sitten kotona ja jos ei käyttäydytä, ei pääse seuraavan kerran mukaan tai tv/tietokone jää viikoksi pois käytöstä. Tietenkin kielletään silloin kun se on tarpeen, napakastikkin vaikka yleisellä paikalla. :D En anna niiden kuvitella, että äiti ei kehtaa, että sitten voi pistää elämän risaseksi. ;D Yleensä ne on käyttäytyneet hyvin ja ovat kilttejä, mutta kun ne on niin tuhottoman nopeita, seurallisia ja puheliaita. Sekään ei aina ole kaikkien mieleen...
    Tosin mäkin olen saanut nuhteita siitä, että kielsin lapsia. Oltiin lääkärissä, lääkäri oli intialainen, puhui rauhallisesti ja melko hiljaa. Mä pyysin lapsia olemaan hiljempaa, että kuulisin paremmin... Sen seurauksena mä sain kunnon nuhteet siitä, että lapsia ei pidä komentaa olemaan hiljaa, niiden pitää saada olla vilkkaita ja tutkimushaluisia (miten sähkökäyttöinen tutkimuspöytä toimii?)ja ne kyllä kuulemma oppii olemaan hiljaa kun ne tulee isoiksi...

    VastaaPoista
  8. Itse komennan julkisella paikalla napakastikin jos on tarvis, mutta lapsen nöyryyttämistä en hyväksy.
    Tämäkin mainitsemasi äiti saattaa toistaa sitä kaavaa, jota hän on lapsuudessa kokenut eikä häntä ole kukaan kenties koskaan "herätellyt", mihin tuollainen voi johtaa. Tai sitten hän on vaan erityisen väsynyt...Surullista.

    VastaaPoista
  9. Kyllä minäkin komennan yleisellä paikalla, mutta jämäkästi ja niin, että lapsi tajuaa minun olevan tosissaan. Ja jos ei uskota, niin meillä tepsii se, että lelu lähtee tai et saa sitten lupaamaani purkkaa.
    En koskaan (niitä kuuluisia sanoja) jatka paatostamista yli 20 minuuttia niinkuin tämä äiti teki. Mielestäni kerralla sanotaan, ja sitten unohdetaan asia. Isompien kanssa on helppo sanoa, että tästä keskustellaan kotona, he ymmärtävät sen. Alexin ja Ellen kanssa asia on käsiteltävä heti.

    Ja toivotaan tosiaan, että äitillä oli huono päivä, sillä niinkuin Katja sanoi, tuollaisella voi olla kauankantoisia seurauksia.

    VastaaPoista

Kommentit saavat minut iloiseksi :)