sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

LONDON, UNITED KINGDOM -part 1

Mietin linja-autossa ajellessa lentokentältä hotellille päin blogitekstin otsikkoa.
Tulin siihen tulokseen jo ensi näkemältä, että
I am in love...

Pääsimme "perille" ja meillä oli lyhyt kävelymatka vielä edessä.
Lähdimme kävelemään hotellille päin. Puolen tunnin kävelyn jälkeen
 päätimme hypätä linja-auton kyytiin, koska kello oli jo melko paljon.
Matka hotellin lähellä olevalle bussipysäkille kesti vielä 40 minuuttia!!
eli se siitä matkan lyhyydestä.

Lähdimme kartan kanssa kävelemään bussipysäkiltä hotellille,
nyt matkaa oli muutama sata metriä...
Kävelimme ja etsimme, etsimme ja kävelimme. 
Kysyimme taksikuskeilta kahteenkin eri otteeseen, juttelin poliisien kanssa.
Totesin poliiseille olevamme eksyksissä... 
vastaus kuului, niin mekin olemme;)
Annoin kartan ja kerroin tilanteen, 
poliisi sanoi, että tässä jossain sen pitäisi olla... :)

Jatkoimme matkaa, kysyimme taas neuvoa,
mutta kukaan ei osannut kertoa missä hotellimme oli:(
Meiltä oli jäänyt yksi tosi pieni kuja käymättä, 
ja ajattelimme, että hotellin on pakko olla sillä kujalla.
Suuntasimme kujalle,
katselimme ovien numeroita ja jäin hieman jälkeen muista.
Nyt alkoi paniikki tulla, ja suunnittelemani otsikon nimeksi tuli
 Amazing Race.
Yhden kodin ovi oli auki ja tulin siihen tulokseen, 
että eikun sisään vaan anteeksi pyydellen.
Talossa oli 30-kymppinen pariskunta, 
jotka valmistivat ruokaa...
Kello oli 11 illalla ja meidän lento oli tullut klo 7!!
Näytin osoitteen ja kartan.
Juu, kyllä tämä on tämä osoite, mutta 
Missä h**tissä meidän hotelli on???
Onneksi mies oli niin ystävällinen, 
että alkoi tutkimaan papereita tarkemmin.
Hän haki läppärin ja etsi hotellin nimellä osoitteen.
Meidän tilausvahvistuksissa oli
VÄÄRÄ OSOITE!!

Eveliina oli jo aiemmin huomannut,
että kartassa luki Place ja tilausvahvistuksessa Palace.
"Se on vaan yhden kirjaimen painovirhe ja sen jälkeen vitsailimme, 
että meidän hotelli on varmaan toisella puolella kaupungia!"

Näinhän siinä oli, kirjoitusvirhe, mutta meidän hotelli ei sijainnut kummassakaan näistä.
Onneksemme hotellin oikeaan osoitteeseen ei ollut matkaa 
kuin kilometrin verran.
Ette arvaakkaan kuinka kiittelin miestä meidän auttamisesta.
Tässä vaiheessa olimme käveleet kolme tuntia ristiin rastiin aluetta.
Mielestäni huvittavinta oli, ettei poliisitkaan tienneet, missä hotelli oli. 
Ei edes hotellin nimen perusteella!
Vähän ennen puolta yötä saavuimme hotellille, väsyneinä, mutta onnellisina:)



Päivät meni kierrellen, metrolla ja busseilla ajellen sekä tietysti shoppaillen.
Olimme ostaneet Travel Cardin, jolla sai mennä julkisilla,
 niin paljon kuin halusi.
Samoin hintataso yllätti meidät.
Kaikki sanoivat, että Lontoo on kallis paikka, 
mutta emme me sitä niin kokeneet. 
Tietysti jos olet Cucci ym ym ostoksilla, niin rahaa saa palamaan...
Mutta jos ajattelee, 
että eräskin Primark-ostoskerta, jolloin meillä oli kassissa 
1 "onepiece"
3 korkkarit
1 balleriinat
2 miesten kauluspaita
2 naisten juhlapaitaa
2 tekokynnet
1 tekoripset
1 naisten pellavahousut
3 naisten sukkikset
4 lasten legginssit
1 käsilaukku
2 lasten laukkua
2 KEEP CALM tyynyä
3 vyötä
 sekä koruja ja tukkajuttuja.
Koko tämä juttu maksoi n 100 £ 
eli meidän vaihtokurssin mukaan 125 €!!
Ei paha!!



Keskiviikoksi olimme varanneet jo kotoa päin ajan London Eyehin klo kolmeksi.
Lähdimme liikkeelle taas ennen yhdeksää ja päätimme lähteä katsomaan Lontoota Tower Bridgen suunnasta 

ja kävellä sieltä London Eyehin.
Puoli 12 aikaa olimme St. Paul's Cathedral kohdalla, 
kaivoin laukusta jotain ja joku kysyi, että missä
 London Eyen tilausvahvistus on...
Kelasin aamua mielessä ja muistin, että vaihdoin laukkua isompaan.
Jossain vaiheessa lippu oli jäänyt pois "kyydistä".
Mitäs nyt... :O

Tulimme siihen tulokseen, että Mikki uudelleen metroon ja hotellille,
me muut jäisimme katselemaan näkymiä.
Eveliinan oli pakko päästä katsomaan poikabändi
One Directionin musiikkivideon paikkoja. 
Neiti nimittäin on yli vuoden tutkinut videota ja 
etsinyt paikat Google Mapsin avulla.
Nyt me naispuoliset sitten lähdimme niitä katsomaan:)
 Pojat löydät täältä


Pojat löydät taas täältä
Ja pojat on taas täällä ;)

Eveliina on näissä kuvissa sen vuoksi, 
että "hän halusi kuljea poikien jalanjälkiä" ;)

Annoimme Mikille Essin puhelimen kaiken varalta...
ja voi pojat mitkä laskut meitä odottaa...
Mikillä ei nimittäin ollut karttaa ja vaikka olimme lähettäneet tekstariohjeita, niin Mikki oli ne nähnyt vasta metrosta pois noustuaan.
Mikki saapui meidän aiemmin sopimalle paikalle...
vaan kun me tytöt olimme kohtaamispaikasta jo NIIIIN kaukana :)
Ja jotta tämä olisi täydellistä, 
oli Mikin metroreitin viimeinen väli poikki vesivuodon vuoksi
ja Mikillä venyi matka jo muutenkin pitkäksi.
Klo kolme läheni uhkaavasti...

Soittelimme ja soittelimme, mitä näkyy, minkävärinen silta se on jne...
Noin tunnin etsimisen jälkeen löysimme toisemme :)
Äkkiä uudelleen metroon ja maailmapyörää kohti.
Olimme olleet melkein 5 kilometrin päässä toisistamme!

HEH HEH, eihän jatkokaan mennyt niinkuin STRÖMSÖSSÄ!!!

To be continued... ;)

Kuvia enemmän part 2:ssa


7 kommenttia:

  1. No huh, mikä reissu! Mä olisin varmaan jo pyörtynyt kauhusta siinä ensimmäisten tuntien aikana :D
    Mutta toi ostoslista on todellakin mielenkiintoinen :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa pitää tuo Primark mielessä. Me käytiin siellä kolme kertaa ja halvin kassi oli tosiaan tuon 100 £. Mutta kyllä sitä vaatetta/tavaraa tulikin. Tyttöjen kaapeissa on kerrankin jotain, nekun ei tahdo Suomesta läytää sellasta mitä muilla ei ole ;)

      Poista
  2. No huhhuh... mulla olis tullut jo äitii ikävä ;))
    Onneksi kaikki kuiteskin loppujen lopuksi hyvin... vai?!

    VastaaPoista
  3. Kommellusta kerrakseen, voi ei!
    Nyt lukemaan Part II:sta. Olen pari päivää nääs ollut pois blogimaailmasta:)

    VastaaPoista
  4. No voi hittolainen, mikä aloitus matkalle, hui! Loppu hyvin kaikki hyvin ainakin tuossa vaiheessa, mutta täytyy sanoa, että multa olisi ihan vaan muutama ärräpää päässyt tuossa etsintävaiheessa. Mitä kautta te saitte hotellin yhteystiedot, kun ne oli noin päin honkia? Tuosta Primarkista mä oon kuullut ennenkin. Yks tuttu asui vuoden Englannissa ja kehui Primarkin maasta taivaaseen. Oli mm. kymmenkertaistanut vuoden aikana kenkävarastonsa :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on positiivisuuden ilmentymä mukana:) Eveliina vaan naureskeli ja sanoi, että ajatelkaa että nyt nähtiin tämäkin ja tämä... :)
      Me printattiin tilausvahvistus tilauksen yhteydessä, eli matkan järjestäjältä :(
      Primark... ah mikä kenkätaivas!!! Kalleimmat korkkarit oli 16 puntaa eli 20 euron paikkeilla. Mä ite ostin korkkarit (tai siis ihan samannäköset) jotka suomessa maksoi 89 e, siellä 12,50 €!!

      Seuraavalla kerralla ei mennäkkään kuin Primarkiin ja yhteentoiseen, jonka nimeä en saa nyt päähäni. Oli kuitenkin vierekkäin.

      Poista

Kiva, kun jätit viestin ♡