tiistai 14. helmikuuta 2012

Ystävänpäivä leivonnaisia

Näillä todella herkullisilla muffinsseilla 
juhlistamme ystävänpäivää perheen kesken.


Päälle laitoin niitä kukkia joita tein monta sataa joulun alla

Sain aivan ihanan tekstiviestin yhdeltä parhaimmalta ystävältäni
ja nämä Emilian koristelemat muffinit menevät heidän suihin.
Vietämme ystävänpäivä illan heillä :)
Kysessä on Emilian kummit:)
Ystävät ovat kuin lyhtyjä tiellä 
-eivät suinkaan lyhennä matkaa,
mutta tekevät sen valoisammaksi kulkea! 

Oikein hyvää ystävänpäivää kaikille lurkkijoille! 

9 kommenttia:

  1. Hyvää ystävänpäivää!

    -Tuija-

    VastaaPoista
  2. Kiitos ja samoin sinulle oikein hyvää ystävänpäivää!

    VastaaPoista
  3. Hyvää Ystävänpäivää, Mia!

    VastaaPoista
  4. Ihanan näköisiä muffinsseja =)

    VastaaPoista
  5. nam mitkä herkut!
    ja noi pitsiliinat edellä on tosi upeat!
    jätän nyt tähän jonoon kommentin vaikkei ookkaan vaaleanpunaista kukkaa kuvana ;)

    VastaaPoista
  6. Taina: Kiitos!
    Enpä huomannutkaan tuota :D Ilman muuta saat kommentin jättää ;)

    VastaaPoista
  7. Ystävänpäivä oli ja meni, mutta oikeastaan ystäviä pitäis muistaa ihan arkenakin! Ihanat muffinssit! Mitä teillä on tuossa kuorrutteessa? Meidän lapset ei tykkää näistä tuorejuusto/sokeri sekoituksista, niin että jos sulla olisi joku toinen resepti? Hyvää päivänjatkoa ja loppuviikkoa! :D

    VastaaPoista
  8. Kaija: Näinhän se on -arkea ja pyhää :)
    Tuo kuorrute on sellanen puolivalmis Dr. Oetkerin kakkumousse (lisätään vaan maito). Kokeilin eka kerran sitä, ihan ok makuista. Ainakin Prismassa (kakkukoristepuolella) oli tuo mansikka, suklaa ja sitten tais olla vanilja. Mäkään en tykkää niistä juustokuorrutteista, mutta tämä meni :)

    VastaaPoista
  9. Ystävät ovat vaan niin kullan arvoisia, ettei sitä voi oikein sanoin kuvaillakaan :)

    Ihania nuo sun tekemät pitsijääpiirakat tuolla edellisessä ja voi ei Alx, minkä teit!!! Apua... Pelastakaa äkkiä koneelta kaikki tärkeät tiedostot, ennenkuin lakkaa toimimasta kokonaan!

    Kiitos viestistäsi blogiini :) Tiiätkö, se on jännä juttu, miten mulla hermot kestää töissä ihan mitä vaan, pinna on ihan loputon... Kun taas kotona, napsahtaa samantien, varsinkin tiettyyn aikaan kuussa. Ihan oikeiasti, mulla on tosi selkeästi hormonaalista omat kilahtelut. En voi sillä hetkellä sille, tai siis itselleni, mitään, vaikka tiedänkin syyn.. Ja joo, nyt sattui sitten samaan aikaan Peipposen vaikea kausi, päiväkodin aloitus on toisaalta niin kivaa ja jännää, paljon kaikkea uutta...ja toisaalta taas varmasti pelottavaakin pienelle, päästää irti kotoa ja äidistä, siitä tärkeimmästä turvasta... Mutta kyllä se siitä, kuten Tuijakin blogiini kommentoi, niin pieni lapsi, pienet murheet, iso lapsi, isot murheet. Tämä on varmasti opettelua tulevaan, haha ;D

    Halauksia sinne ja mukavaa loppuviikkoa Mia-ystäväin!

    VastaaPoista

Kiva, kun jätit viestin ♡